Hei rakas blogini!

Nimesin sinut mielikuvituksettomasti  Maijan vaihtoblogiksi, mutta sisältösi tuleekin sitten olemaan hurjuutta täynnä!  Saattaa olla, että en intoudu kirjoittamaan sinuun kovinkaan monesti, mutta koitetaan miten se yhteiselo tästä lähtee.

Lähtöön on nyt aikaa 8 päivää ja kaikki asiat on kutakuinkin hoidettu. Erasmus on onneks aika kivuton projekti eikä byrokratiaa oo ihan älyttömästi. Alussa oli vähän toivoton olo Hampurin yliopiston paskojen nettisivujen takia. Siellä tieto saattaa olla päivitetty niinkin äskettäin kuin vuonna 2007. Jos hyvin käy niin törmää viime lukuvuoden tietoihin ja voi päätellä että kai ne jutut suunnilleen samaan aikaan tapahtuu tänäkin vuonna.  Kun kurssitarjonnan lopulta löytää, kurssista ei yleensä saa tietää muuta kuin nimen. Mitä sitä nyt sisällöllä tai pistemäärällä tekee! Aion opiskella vähän kasvatustiedettä, vähän saksaa ja vähän enkkua. Hämmästyttävintä on, että suurin osa enkun kursseista järkätään saksaks. Mitä hittoa!? Mut ääh, pitää nyt vähentää tätä kyynisyyttä ja kehaista, että enkussa oli jotain tosi mielenkiintoselta ja erilaiselta vaikuttavia kursseja verrattuna Jyväskylään. 

Oon oottanu koko vaihtoa innolla, jossain tylsyyden syvimmässä kurimuksessa jopa sorruin selvittämään Google Street Viewn avulla miltä tuleva koulureitti näyttää. Kaikkein eniten just nyt ehkä jännittää, niin pöljää kuin se onkin, julkisen liikenteen käyttö ja paikkoihin perille pääsy, mielellään ajoissakin. Oon matkustanu suurkaupunkien metroissa onnistuneesti lähinnä vähemmän maalaisten oppaitten seurassa.  Ja miun pitää pärjätä yli viikko ihan yksin matkaten Hampuria edestakaisin! Vuokrasopimus nimittäin alkaa vasta huhtikuussa ja vaihtareille on ohjelmaa jo viikko ennen sitä. Varasin hostellin tosi ajoissa mut en vissiin tarpeeks, kun joka paikka oli niin täys että piti tyytyä johonki laitakaupungin tönöön. Hostelleissa on toki fiilistä mutta 9 yötä on aika kauan…

  

Muuten oikeestaan vaan innostaa, ei niinkään jännitä. Tavallaan luotan siihen että ainakin toisista vaihtareista saa helposti kavereita. Tosin olis kiva tutustua myös saksalaisiin jo kielitaidon kannalta. Ja toisaalta Pohjois-Saksassa on aiemman kokemuksen perusteella aika samanlainen meno kuin Suomessa, nyt tavallaan harmittaakin että en oo lähössä johonki Madagaskarille tai Filippiineille. Nääh, eipäs! On ihan hyvä syventyä yhteen kieleen ja kulttuuriin kunnolla, etenkin jos sitä aikoo joskus opettaa. Ja ehtiihän sitä vielä… 

Mutta nyt! Sanottuani hyvästit Joensuulle, tieni käy Jyväskylään raivaamaan tilaa alivuokralaiselle ja nautiskelemaan pareista vikoista bileistä, jotka suunnittelen huipentavani humalaisiin kiintymyksenosoituksiin ja kyynelehtimisiin. Etenkin illalliset teinibileet lienee aika otollinen tilaisuus tohon tarkoitukseen. Nähdään siis Hampurissa blogiseni!