Mitä useampi kokki, sitä suurempi soppa

Paljon on tapahtunut ja miulla oli lisäksi hieno suunnitelma julkaista teemanumero kotioloistani täällä Hampurissa. Sitten päädyinkin lähtemään ex temporee- reissuun Kööpenhaminaan ja suunnitelmat muuttu!

Kymmenen ihmisen voimin päätöksenteko ja massojen liikuttelu on hämmästyttävän vaikea ja aikaavievä projekti. Lisäks reissu toteutu niin lyhyellä varotusajalla, itelläni päivän, ettei kukaan ehtiny oikeen tehdä suunnitelmia tai ottaa mistään selvää. Niimpä me ei päädytty kiertämään kaikkia mahdollisia turistinähtävyyksiä vaan keskityttiin hengailuun ja parin tärkeimmän pystin valokuvaukseen eri kuvakulmista ja eri ihmisillä somistettuna. Mikä kävi miulle paremmin kuin hyvin! Lauantain pääohjelmanumero oli kiertoajelu veneellä, mikä osoittautui menestykseksi. Kyydistä sai jäädä pois pysähdyspaikoilla ja jatkaa sit seuraavalla (tai meidän tapauksessa usein kymmenennellä) veneellä. Tässäpäs muutama kuva pysähdyspaikoilta.

Tuolta tornista myös ihmeteltiin Kristianiaan lappavaa ihmisvirtaa. Meidän hostellin isäntä oli nimittäin kertonut että asukkailla on siellä protesti meneillään ja ovat sulkeneet koko alueen. Mentiin siis kattomaan ja päästiin kuin päästiinkin sisälle. En tajuu miten oon voinu olla koko ikäni tietämätön tämmösen kaupunginosan olemassaolosta, todennäkösesti tää on aika yleissivistystä mut jos joku on yhtä toope kuin mie niin kerrattakoon: Kristiania on kaupunginosa jolla on jonkinlainen oma "hallinto". Huumeita kaupustellaan hyvin avoimesti ja paikka olikin täynnä pössyturisteja. Koko alueen ilmapiiri oli kuitenki valloittava eikä liian turistinen! Tietämättömänä pöhkönä sommittelin oikein näyttävästi kameralla otosta polkumoottorilevysoitinta polkevasta hipistä ja ympärillä tanssivista muista kummallisennäköisistä hyypiöistä, kunnes ainakin 15 pelottavaa kristianialaismiestä alko puida nyrkkiä miun suuntaan ja huutaa agressiivisesti "no photo". Kas kummaa kun arvasivat puhua englantia! Eipä siinä sit auttanu kun hymyillä ja nyökytellä ja paeta punastelevana paikalta.

Jotta pysytään kuvien suhteen lineaarisessa järestyksessä niin tässä vähän Kööpenhaminan rumempaa ja kauniimpaa puolta.

Sunnuntaina suunnattiin paikallisille vappufestareille Fælledparkeniin. Tultiin sen verran myöhässä että missattiin suurin osa kommunistisista palopuheista, mutta löydettiin itsemme pareilta paikallisten bändien keikoilta. Parhaat oli vanhat papat jotka rokkas ihan täysillä ja sit joku tanskalainen Gogol bordello-soundalike, jonka keikalla miulla oli henk.koht. villein meno koskaan selvin päin.

Jos Kööpenhaminaa pitäis kuvata yhdellä sanalla niin se ois "cool". Ihmiset on kaikki omalla tavallaan tyylitietoisia, baarit ja yökerhot on trendikkäitä, kaikki kulkee polkupyörällä ja tekniikka on moderneista moderneinta. Joka ikinen jolta kysyttiin tietä tai ohjeita puhu myös sujuvaa englantia. Alkaa tää Hampuri vaikuttaa melkoiselta takapajulalta!

Mut niin, sunnuntaina lähdettiin siis yöllä takas kohti Hampuria, bussi oli yli puol tuntii myöhässä ja sato vettä (ks. kuva alhaalla). Ja sit "sikeät" puolen tunnin yöunet ylilämmitetyssä täydessä bussissa ja aamulla kympiks luennoille. Ihan mahtava reissu!

Raapaisu

Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon kuluneista parista viikosta, jotta Te, mahdolliset lukijani, saisitte kuvan siitä miten täällä menee. Aloitan agressioiden purulla että saan sen sitten pois alta.

Jos tätä blogia sattuu lukemaan joku, joka suunnittelee kasvatustieteen Erasmusvaihtoa Hampurissa, niin kannattaa joko a) mennä lukemaan sitä jonnekin muualle, b) lukea täällä jotain muuta tai c) varata jo ennen lähtöä kalenteriin hyvän kallonkutistajan puhelinnumero tai opetella sarja tehokkaita rentoutusharjoituksia. Tapasin myös toisen Jyväskyläläisen, joka on samassa tilanteessa ja aijai meillä oli mehevä tilitystuokio! Kukaan ei tiedä mistään mitään, sähköposteihin saa ärsyyntyneitä vastauksia tyyliin "ihan sama mulle". Ja tuo oli suora käännös eräästä henkilöltä neljännelle suihkineesta sähköpostiketjusta. Onneks älysin viikon jälkeen että ihan sama, eiköhän joku jossain vaiheessa valaise, jos en saiskaan osallistua tälle kurssille tai lukea muuta kun kasvatustiedettä. Tai sentään miulla on sähköposti täynnä todistusaineistoa että oon ainakin yrittäny. Nyt tää aihe on käsitelty ja lupaan olla palaamatta siihen enää tässä blogissa!

Toinen vinkki opintoja Hampurissa suunnitteleville on Europa-haus. Ihan ehdoton paikka asua! Idea on, että neljä kuudesta kämpän asukkaasta on vaihtareita ja kaksi saksalaisia. Meininki on rentoa ja kämppien välillä tullaan ja mennään. Jos joku laittaa ruokaa tai korkkaa kaljan niin seuraan saattaa lyöttäytyä kämppis tai sen kaverin kaveri kerrosta ylempää. Yks päivä sisään asteli pari tyttöä joita kumpikaan meistä kotona olevista ei tuntenu. Ne moikkas iloisen tuttavallisesti, käveli suoraan ruokakaapeille, nappas sieltä pussin jauhoa, toivotti hyvää päivänjatkoa ja lähti. Jäätiin kämppiksen kanssa ihan sanattomina keittiön pöydän ääreen tuijottamaan toisiamme, kunnes tapahtui väistämätön räjähdys. Myöhemmin saatiin selville, että ne oli kolmannen kämppiksen kamuja ja niillä oli lettukestit jossain lähellä.

Miulla kävi myös siinä mielessä hyvä tuuri, että heti alussa ajauduin porukkaan, jotka puhuu keskenään saksaa vaikka nekin on vaihtareita. Tuntuu, että jo parissa viikossa oon oppinut ihan älyttömästi ja juttu alkaakin jo luistaa. Monet vaihtarit kuitenkin puhuu lähinnä englantia ja riippuu aina kokoonpanosta, mitä kieltä milloinkin tulee puhuttua. Usein jos retkahtaa englantiin niin siihen myös jää ainakin kyseisen tilanteen osalta. Toisaalta silloin kun saa luvan kanssa puhua enkkua (eli seurassa on saksaa osaamattomia) nään myös tilanteeni tuoda korostetusti esiin omaa persoonaa ja näyttää, että oon oikeesti ihan hauska ja moniulotteisesti ajatteleva yksilö. Sillon en myöskään harrasta yhtä paljon tyhmännäköistä pantomiimia tai venkslaa kasvojen ilmeitä saadakseni viestin sävyn perille.

Sit vähän lisää valitusta, oon nimittäin ollut sairas monta päivää. Kaikki paheni perjantaina kun oltiin reissussa Bremenissä. Huumaannuin Bremenin lämpimästä "kesätuulesta" ja juoksentelin ympäriinsä ilman takkia. Yritin viikonlopun sinnitellä mukana menossa nappailemalla tabletteja harva se tunti. Mistään sosialisoimisesta ei kuitenkaan tullut oikein mitään kun väsytti ja ääni pihisi niin että pystyin muun metelöinnin keskellä juttelemaan vaan niille, jotka uskaltautui 20 cm etäisyydelle miun räkäisestä naamasta. Räästä on vissiin tulossa ihan teema tässä blogissa... Niimpä luovutin ja antauduin vuoteen omaksi. Huomenna meen lääkäriin ja anelen sen määräämään miulle tuhdit antibiootit!

Ei muuta.

Ihana itsenäisyys vs. lohduton yksinäisyys

Yksin matkustaessa tuntee jotain villiä vapauden huumaa. Vau, oon melko aikuinen kun osaan ite mennä oikeaan lentokoneeseen, liikkua uudessa paikassa ja tutustua uusiin ihmisiin ihan ite. On myös kauheen metropoliitti fiilis kun oon jo oppinu vaihtelee metroja sujuvasti, matkustettuani vain kerran väärään suuntaan, ja nappailee matkanvarrella take away-kahveja.

Sit toisaalta alkaa jo näin viikon jälkeen tympiä kun koko ajan täytyy ponnistella ja olla valmiustilassa. Kieliongelmien takia kaverisuhteiden hiominen on lähinnä energiaa vievä suoritus, jossa täytyy antaa itsestään mahdollisimman hauska ja seurallinen vaikutelma vaikka ei oikein osaakkaan sanoa kahta lausetta peräkkäin. Onneks ne tyypit joitten jengiin oon lyöttäytyny on tosi rentoja ja mukavia eikä mokailu tunnu kauheelta. Turhauttaa kuitenkin kun ei osaa ilmaista itseään. Miun vaihtarisisko Karo oli käymässä viikonloppuna ja ah ihana autuus! Sille sai puhua englantia! Saatoin kyllä hermostuttaa sen loputtomalla patoutuneella paapatuksella. Parin ekan päivän jälkeen myös tuntui että oon kuullut kymmeniä eri nimiä (joista muistan 2) ja jankuttanut yhtä monta kertaa omaa opiskelualaani ja kotimaatani. Pliis saisko jo vähän aikaa olla yksin? Ja oon kuvitellu että tykkään tutustua uusiin ihmisiin!

Myös kaikkien ongelmien ratkominen ihan yksin tuntuu raskaalta. Miulla ei oo tutoria tai "buddya" ja koordinaattori on sitä mieltä ettei hänelle kuulu muut kuin kasvatustieteisiin liittyvät asiat. Joista hän oli unohtanut mainita, ettei kyseisellä aineella ole lainkaan orientaatioviikkoa, mm. jonka vuoksi tulin tänne viikkoa etukäteen, ja että kursseille ilmoittautuminen loppui jo maaliskuun alussa, toisin kuin kaikkien muiden aineiden kursseille. Mitä sitä nyt pikku asioista! Eipä siinä sit muuta kun ekoille tunneille anelemaan opettajilta pääsiskö vielä mukaan. Oon myös juossu ympäri kaupunkia ja kampusta hoitamassa ilmoittautumisia ja pankkiasioita sun muuta. Jos tulee ongelma ja kysyy joltain mitä pitäis tehdä niin ne tuntuu juoksuttavan jollekkin toiselle taholle, jossa ehkä mahdollisesti saatetaan tietää. Kun viimein löysin jonkun joka osas auttaa niin pillahdin itkuun. Kyllä nolotti. Ja sit puolet ohjeista meni ohi kun pyyhin räkää ja mietin miten paljon nolottaa. Enkä oikeestaan ennen tuota hetkeä ollu älynny miten paljon stressaan näistä asioista. Yhtä aikaa kuitenkin tiedän että asioilla on tapana järjestyä, varmasti ens viikolla on jo ihan eri fiilikset kun pääsee muuttamaan omaan kotiin (joka on muuten kiva, kävin yhen tyypin luona siinä naapurissa) ja kurssit alkaa. Siis ne joille pääsen.

Kaikesta huolimatta täällä on kivaa! Hampuri on kaunis kaupunki, löytyy vanhaa ja modernia ja ihana boheemikaupunginosa. Yliopiston ympäristö on viihtyisää ja fiiniä ja yöelämä tietty hurjaa. Uusille opiskelijoille on jo järkätty parit kapakkakierrokset. Ekalla kerralla käytiin vaihtoehtoisemmissa (inhoon tota sanaa, miks käytän sitä?) chillausmestoissa ja tokalla suunnaattiin suoraan Reeperbahnin sykkeeseen. Se oli aika hirveetä, joka toisen puljun logossa oli tissit ja nimi "Funky Pussy Club" tai "Titty Heaven". Ihmiset örveltää ja värivalot vilkkuu. Meillä oli kuitenki hauskaa!

Kuten sanottu, miun "oikea" elämä täällä alkaa vasta ens viikolla ja oon ihan varma että kaikki tulee loksahtamaan kohilleen. Toisaalta syvällisesti ja positiivisesti ajateltuna vaikeimmat ajat on kaikkein opettavaisimpia. Henkinen kasvu on kivaa!

Hei rakas blogini!

Nimesin sinut mielikuvituksettomasti  Maijan vaihtoblogiksi, mutta sisältösi tuleekin sitten olemaan hurjuutta täynnä!  Saattaa olla, että en intoudu kirjoittamaan sinuun kovinkaan monesti, mutta koitetaan miten se yhteiselo tästä lähtee.

Lähtöön on nyt aikaa 8 päivää ja kaikki asiat on kutakuinkin hoidettu. Erasmus on onneks aika kivuton projekti eikä byrokratiaa oo ihan älyttömästi. Alussa oli vähän toivoton olo Hampurin yliopiston paskojen nettisivujen takia. Siellä tieto saattaa olla päivitetty niinkin äskettäin kuin vuonna 2007. Jos hyvin käy niin törmää viime lukuvuoden tietoihin ja voi päätellä että kai ne jutut suunnilleen samaan aikaan tapahtuu tänäkin vuonna.  Kun kurssitarjonnan lopulta löytää, kurssista ei yleensä saa tietää muuta kuin nimen. Mitä sitä nyt sisällöllä tai pistemäärällä tekee! Aion opiskella vähän kasvatustiedettä, vähän saksaa ja vähän enkkua. Hämmästyttävintä on, että suurin osa enkun kursseista järkätään saksaks. Mitä hittoa!? Mut ääh, pitää nyt vähentää tätä kyynisyyttä ja kehaista, että enkussa oli jotain tosi mielenkiintoselta ja erilaiselta vaikuttavia kursseja verrattuna Jyväskylään. 

Oon oottanu koko vaihtoa innolla, jossain tylsyyden syvimmässä kurimuksessa jopa sorruin selvittämään Google Street Viewn avulla miltä tuleva koulureitti näyttää. Kaikkein eniten just nyt ehkä jännittää, niin pöljää kuin se onkin, julkisen liikenteen käyttö ja paikkoihin perille pääsy, mielellään ajoissakin. Oon matkustanu suurkaupunkien metroissa onnistuneesti lähinnä vähemmän maalaisten oppaitten seurassa.  Ja miun pitää pärjätä yli viikko ihan yksin matkaten Hampuria edestakaisin! Vuokrasopimus nimittäin alkaa vasta huhtikuussa ja vaihtareille on ohjelmaa jo viikko ennen sitä. Varasin hostellin tosi ajoissa mut en vissiin tarpeeks, kun joka paikka oli niin täys että piti tyytyä johonki laitakaupungin tönöön. Hostelleissa on toki fiilistä mutta 9 yötä on aika kauan…

  

Muuten oikeestaan vaan innostaa, ei niinkään jännitä. Tavallaan luotan siihen että ainakin toisista vaihtareista saa helposti kavereita. Tosin olis kiva tutustua myös saksalaisiin jo kielitaidon kannalta. Ja toisaalta Pohjois-Saksassa on aiemman kokemuksen perusteella aika samanlainen meno kuin Suomessa, nyt tavallaan harmittaakin että en oo lähössä johonki Madagaskarille tai Filippiineille. Nääh, eipäs! On ihan hyvä syventyä yhteen kieleen ja kulttuuriin kunnolla, etenkin jos sitä aikoo joskus opettaa. Ja ehtiihän sitä vielä… 

Mutta nyt! Sanottuani hyvästit Joensuulle, tieni käy Jyväskylään raivaamaan tilaa alivuokralaiselle ja nautiskelemaan pareista vikoista bileistä, jotka suunnittelen huipentavani humalaisiin kiintymyksenosoituksiin ja kyynelehtimisiin. Etenkin illalliset teinibileet lienee aika otollinen tilaisuus tohon tarkoitukseen. Nähdään siis Hampurissa blogiseni!