Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon kuluneista parista viikosta, jotta Te, mahdolliset lukijani, saisitte kuvan siitä miten täällä menee. Aloitan agressioiden purulla että saan sen sitten pois alta.
Jos tätä blogia sattuu lukemaan joku, joka suunnittelee kasvatustieteen Erasmusvaihtoa Hampurissa, niin kannattaa joko a) mennä lukemaan sitä jonnekin muualle, b) lukea täällä jotain muuta tai c) varata jo ennen lähtöä kalenteriin hyvän kallonkutistajan puhelinnumero tai opetella sarja tehokkaita rentoutusharjoituksia. Tapasin myös toisen Jyväskyläläisen, joka on samassa tilanteessa ja aijai meillä oli mehevä tilitystuokio! Kukaan ei tiedä mistään mitään, sähköposteihin saa ärsyyntyneitä vastauksia tyyliin "ihan sama mulle". Ja tuo oli suora käännös eräästä henkilöltä neljännelle suihkineesta sähköpostiketjusta. Onneks älysin viikon jälkeen että ihan sama, eiköhän joku jossain vaiheessa valaise, jos en saiskaan osallistua tälle kurssille tai lukea muuta kun kasvatustiedettä. Tai sentään miulla on sähköposti täynnä todistusaineistoa että oon ainakin yrittäny. Nyt tää aihe on käsitelty ja lupaan olla palaamatta siihen enää tässä blogissa!
Toinen vinkki opintoja Hampurissa suunnitteleville on Europa-haus. Ihan ehdoton paikka asua! Idea on, että neljä kuudesta kämpän asukkaasta on vaihtareita ja kaksi saksalaisia. Meininki on rentoa ja kämppien välillä tullaan ja mennään. Jos joku laittaa ruokaa tai korkkaa kaljan niin seuraan saattaa lyöttäytyä kämppis tai sen kaverin kaveri kerrosta ylempää. Yks päivä sisään asteli pari tyttöä joita kumpikaan meistä kotona olevista ei tuntenu. Ne moikkas iloisen tuttavallisesti, käveli suoraan ruokakaapeille, nappas sieltä pussin jauhoa, toivotti hyvää päivänjatkoa ja lähti. Jäätiin kämppiksen kanssa ihan sanattomina keittiön pöydän ääreen tuijottamaan toisiamme, kunnes tapahtui väistämätön räjähdys. Myöhemmin saatiin selville, että ne oli kolmannen kämppiksen kamuja ja niillä oli lettukestit jossain lähellä.
Miulla kävi myös siinä mielessä hyvä tuuri, että heti alussa ajauduin porukkaan, jotka puhuu keskenään saksaa vaikka nekin on vaihtareita. Tuntuu, että jo parissa viikossa oon oppinut ihan älyttömästi ja juttu alkaakin jo luistaa. Monet vaihtarit kuitenkin puhuu lähinnä englantia ja riippuu aina kokoonpanosta, mitä kieltä milloinkin tulee puhuttua. Usein jos retkahtaa englantiin niin siihen myös jää ainakin kyseisen tilanteen osalta. Toisaalta silloin kun saa luvan kanssa puhua enkkua (eli seurassa on saksaa osaamattomia) nään myös tilanteeni tuoda korostetusti esiin omaa persoonaa ja näyttää, että oon oikeesti ihan hauska ja moniulotteisesti ajatteleva yksilö. Sillon en myöskään harrasta yhtä paljon tyhmännäköistä pantomiimia tai venkslaa kasvojen ilmeitä saadakseni viestin sävyn perille.
Sit vähän lisää valitusta, oon nimittäin ollut sairas monta päivää. Kaikki paheni perjantaina kun oltiin reissussa Bremenissä. Huumaannuin Bremenin lämpimästä "kesätuulesta" ja juoksentelin ympäriinsä ilman takkia. Yritin viikonlopun sinnitellä mukana menossa nappailemalla tabletteja harva se tunti. Mistään sosialisoimisesta ei kuitenkaan tullut oikein mitään kun väsytti ja ääni pihisi niin että pystyin muun metelöinnin keskellä juttelemaan vaan niille, jotka uskaltautui 20 cm etäisyydelle miun räkäisestä naamasta. Räästä on vissiin tulossa ihan teema tässä blogissa... Niimpä luovutin ja antauduin vuoteen omaksi. Huomenna meen lääkäriin ja anelen sen määräämään miulle tuhdit antibiootit!
Ei muuta.
